Tänään tuntuu olevan vähän parempi päivä kahden huonomman jälkeen. Uskaltauduin jopa ulos, kirjastoon ja ruokakauppaan. Se reissu täyttikin sitten puolet eilen illalla itselleni täksi päiväksi asettamistani tavoitteista. Vielä pitäisi imuroida ja tavoitteet olisi täytetty. En kyllä tiedä, uskallanko enää imuroida, kun solukämppikseni on jo tullut töistä kotiin. Pelkään häntä. Se on tietysti aivan älytöntä, mutta en voi sille mitään. Vaatii aina kauheasti rohkeutta mennä kämpän yhteisiin tiloihin, kun kämppikseni on kotona. Typerää.
En aio nyt ahdistua siitä. Tänään kun on muuten ollut lähes ahdistukseton päivä, en rupea sitä ehdoin tahdoin pilaamaan. Jos sitä tänään pärjäisi ilman tarvittaessa otettavaa rauhoittavaakin, se olisi jo aika hyvin. Saa nähdä, onhan tässä vielä kuusi tuntia aikaa ahdistua ennen nukkumaan menoa.
Mitäs tavoitteita sitä huomiseksi itselleen keksisi? Ruoanlaitto ainakin, söin tänään pois sunnuntaina tehdyn nuudelikeiton loput. En olekaan pitkään aikaan jaksanut laittaa kotona ruokaa. Jos sitä perunoita edes keittäisi. Sen imuroinnin voi kai suosiolla laittaa huomiseksi, en minä sitä saa tänään tehtyä.
Siinä on päivälleni täytettä. Surkeaa, kun ei enempään pysty.
En aio nyt ahdistua siitä. Tänään kun on muuten ollut lähes ahdistukseton päivä, en rupea sitä ehdoin tahdoin pilaamaan. Jos sitä tänään pärjäisi ilman tarvittaessa otettavaa rauhoittavaakin, se olisi jo aika hyvin. Saa nähdä, onhan tässä vielä kuusi tuntia aikaa ahdistua ennen nukkumaan menoa.
Mitäs tavoitteita sitä huomiseksi itselleen keksisi? Ruoanlaitto ainakin, söin tänään pois sunnuntaina tehdyn nuudelikeiton loput. En olekaan pitkään aikaan jaksanut laittaa kotona ruokaa. Jos sitä perunoita edes keittäisi. Sen imuroinnin voi kai suosiolla laittaa huomiseksi, en minä sitä saa tänään tehtyä.
Siinä on päivälleni täytettä. Surkeaa, kun ei enempään pysty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti