Aloitus

Alku aina hankalaa... Tämä on jo toinen yritykseni tämän blogin aloituksessa. Niin vaikeaa se on. Omaan paperiseen päiväkirjaan on helppo kirjoittaa, mutta kun teksti tulisikin muidenkin luettavaksi, heti alkaa nikotella. Olen pystynyt kirjoittamaan itselleni jo maaliskuusta lähtien käytännössä päivittäin, mutta nyt ajatus siitä, että teksti tulee muidenkin luettavaksi, vetää mielen jähmeäksi.

Minulle on kuitenkin blogin pitoa ehdotettukin, joten kai sitä pitää kokeilla. Tuskin minulla on mitään ihan uutta sanottavaa, elämäni aiheista on varmasti kirjoitettu jo sivutolkulla. En osaa nähdä elämääni kauhean mielenkiintoisena, tylsäähän tämä arki ilman töitä tai opiskeluja, sairaslomalla, on. Mutta kai sitä pitää kokeilla.

Mistäs sitten kirjoitinkaan tänään päiväkirjaani? Siitä, miten ruoanlaitossa on liikaa tekemistä, kun on jo kaksi ohjelmanumeroa päivässä. Siitä, miten pelkään, että vointini tulevaisuudessa romahtaa. Siitä, miten toivoisin voivani saada äidilleni samaa apua, jota itse olen saanut. Tällaista elämäni on: masennuksen takia on toimintakyky alhainen, usko itseen ja omaan tulevaisuuteeni heikko ja huoli kaikesta, mukaan lukien läheisistä, on suurta. Palaan näihinkin aiheisiin varmasti myöhemmin, jos tänne kirjoittamisesta nyt ylipäätään tulee mitään.